Niin se hujahti mennä, kesä. Pojat ja Heta laittoivat meille kasvimaan alkukesästä ja saatiin nauttia pienestä sadosta! Sieltä kasvoi papuja, kurkkuja ja perunoita. Muista en itseasiassa tiedäkään, tuliko porkkanoita? Täytyy käydä kaivelemassa. Pekka oli lueskellut tuottoisasta viljelytekniikasta, jonka ajatuksella meidänkin takapihalle kasattiin levyistä neliö, täytettiin se mullalla ja viskattiin siemenet sekaan. Idea tässä taisi olla se, että kun kasveja kasvatetaan tietyssä järjestyksessä, on kasvien kasvu tehokkaampaa. Täytyy lisätä linkkiä, kunhan tarkistan Pekalta, mistä hän siitä lukaisi. Alla kuvia kasvimaan pystyttämistä:
Kesällä ollaan itse kukin heiluttu siellä sun täällä. Yhteiset koti-illat ovat jääneet vähän vähemmälle. Ville ja Tapio innoistuivat kalastamisesta ja kunnostivatkin veneen vesille. Juuri kun jo tottui siihen, että joka nurkasta löytyy joku puukalikka tai sen työstämiseen liittyvä työkalu, niin nyt täältä löytyy joka lähtöön vapoja, siimaa, jigejä... mitä näitä nyt on. Hienoahan se on oppia ittekin uusia juttuja (ei voi välttyä, vaikka yrittäisikin olla kuuntelematta). Vaikkakin se, mitä oon oppinu koostuu aikalailla tästä: jigit on kivan värisiä ja muistuttaa sellasia "limoja", millä leikittiin lapsena, Tapio luottaa keltapunaseen jigiinsä, jos Pekan vapa on Mikon autossa yli 2 viikkoa niin sen omistusoikeus on siirtynyt Mikolle ja että haukea kutsutaan limatapiksi. No, uusia juttujahan nuokin ovat!
Hetan kanssa ollaan puhuttu, puitu, oivallettu, ihmetelty, kyseenalaistettu ja pohdittu koko kesä. On tuntunu tosi hyvältä, kun on saanut keskutella niin paljon ja huomata, miten siinä samalla prosessoi asioita. Tää oli myös hyvin jädentäyteinen kesä, maiskuteltiin niin Minetin kuin Siperiassa olevan Tampereen jäätelötehtaan aah-slurps-maiskis -italialaisia herkkujädejä. Käytiin myös uimassa tuossa meidän lähirannalla, kerran yölläkin! Keskiyöllä lähdettiin polkemaan kotoa ja uitiin tyynessä vedessä, siinä on jotain mystisen kaunista. Mukavia asioita. Sellasta huoletonta olemista, vähän nurmikolla makoilua, pyöräilyä Tampereella, herkuttelua ja mukavia ihmisiä.
 |
| Se ilta, kun opin soittamaan viinilasilla, jes! Pekka: "Tää olis hyvä sellanen nuoruus-kuva". |
Seuraavista kuvista... Taidettiin Pekan kans kumpikin saikuttaa tuona aamuna, kun ovikello soi ja itellan mies kysäisi: "Terve, mihis tuotas näitä laatikoita?" Selvisi, että Villelle on tulossa lähetys. Rullakkoon alkoi lastautua laatikoita ja siinä heräs jo hieman ihmetystä, että mitähän ja montahan sieltä on oikein tulossa. Miehet kasasi kaksi rullakollista laatikoita meidän eteiseen...
...no mitäs muuta kun saksalaista olutta! Kahdeksan laatikollista saksalaista olutta. Kotiinkuljetettuna. Villen puollustukseksi mainittakoon, ettei oli siina pari muutakin tilaajaa.
 |
| Tämä oli se viikonloppu kun lauloin ensimmäistä kertaa yleisölle, yhden kappaleen verran! Se oli kivaa ja hurjan jännittävää. |
 |
| Hetan restaurointi-projektia |
Elokuussa pidettin Woodstock 44-vuotisjuhlat. Teeman mukaan väki oli sonnustautunut ajan henkeen ja nautittiin yhdessäolosta. Perinteisesti illalla syötiin ja lauleskeltiin, sellasta lepposaa :)
Mukava fiilis alkaa valmistautumaan syksyyn ja talveen. Kesä oli kaunis ja nyt tuntuu hyvältä kääriytyä vilttiin villasukat jalassa, sytyttää kynttilöitä ja nauttia pimeistä illoista. Tähtitaivasta on tullut ihailtua tuossa pihalla: alarappusten ylätasanteelle on hyvä heittää pitkikseen makuualusta päälle ja siemailla teetä. Taivas avautuu ylle ja Pelle hurisee rinnan päällä. Siinä on hyvä mietiskellä ja ottaa etäisyyttä mieltä askarrutaviin asioihin.
