"Anna mulle lovee!" (kuten Alatalon Mikko laulelee)
Omien ajatusten tai asioihin suhtautumisen muutoksia on tottavie mielenkiintoista seurailla sekä havaita. Yksi merkittävä muutos on tapahtunut alastomuuden saralla. Täällä saunotaan paljon tai ainakin paljon verraten siihen, kuinka ennen olin tottunut saunomaan. Aiemmin minua ujostutti ihan läheisimpienkin ystävien seurassa alasti heittäytyminen ja vaatteitakin vaihdoin vähän varoen, ettei toinen vaan näe mitään.
Tässä ehkä kuukausi kaksi sitten oltiin Hetan kanssa vilvoittelemassa saunasta tuossa, pian uuden ilmeen saavassa, pukutilassa ja aloin venyttelemään. Silloin tajusin, että mitä kummaa! tässä sitä vain venytellään ja höpistään, enkä edes miettinyt alastomuuttani -ennen kun sitten mietin. Vähän kun siinä yhdessä tarinassa, jossa muuan Aatami ja Eeva havahtuvat alastomuuteensa: yhtäkkiä sitä alkaa miettiä ja siitä tulee jotain, mitä täytyy miettiä. Ja sit mietitään!
Viime talvena mietittiin, vai oliko se keväällä, kuitenkin... Hetan kanssa sitä, että entä jos alettaisiin halaamaan kaikki toisiamme aina iltaisin, samalla kun toivotetaan hyvät yöt. Lisättäisiin läheisyyttä ja fyysistä kontaktia talossa. Toisen halauksesta tai halauksen antamisesta tulee kuitenkin niin kiva mieli. Taidettiin korkeintaan kahtena iltana toteuttaa miete ja tulihan siitä hyvä mieli kaikille. Ehkä ajatus otetaan käytäntöön syksyllä, kun illat pimenevät ja hellyydenkaipuu taas nousee pintaan (itsellä tuo hellyydenkaipuu ei taida edes osata sukeltaa).
Kivaa on, kun ohimennen voi halata toista. Tai juhlien jälkeisenä päivänä käpertyä toisen kainaloon leffaa katsomaan. Miten mieltä piristääkin kummasti ihan sellainen pienikin ele, vaikka olalletaputus tai ylävitosten heitto, mitä näitä nyt on. On ollut ilo huomata, kuinka tämmöinen kontaktinotto on lisääntynyt pikkuhiljaa tässä vuoden mittaan. Tässä kirjotellessa ja arkea miettiessä alkaa hymyilyttää, niin on se tosiaan ihan mielettömän kivaa. Oon huomannu, että nykyään tulee talon ulkopuolellakin helpommin napattua kaveria tai tuttua olkapäästä -tai annettua halaus, se tuntuu luonnolliselta.
Tässä läheisyyden lisääntyessä multihuipentumana pitäisin sitä, kun koittaa se seesteinen hetki, milloin koko porukalla suoritetaan aamutervehdystä pihallamme -ihan alasti.
Sitä odotellessa...
Viime talvena mietittiin, vai oliko se keväällä, kuitenkin... Hetan kanssa sitä, että entä jos alettaisiin halaamaan kaikki toisiamme aina iltaisin, samalla kun toivotetaan hyvät yöt. Lisättäisiin läheisyyttä ja fyysistä kontaktia talossa. Toisen halauksesta tai halauksen antamisesta tulee kuitenkin niin kiva mieli. Taidettiin korkeintaan kahtena iltana toteuttaa miete ja tulihan siitä hyvä mieli kaikille. Ehkä ajatus otetaan käytäntöön syksyllä, kun illat pimenevät ja hellyydenkaipuu taas nousee pintaan (itsellä tuo hellyydenkaipuu ei taida edes osata sukeltaa).
Kivaa on, kun ohimennen voi halata toista. Tai juhlien jälkeisenä päivänä käpertyä toisen kainaloon leffaa katsomaan. Miten mieltä piristääkin kummasti ihan sellainen pienikin ele, vaikka olalletaputus tai ylävitosten heitto, mitä näitä nyt on. On ollut ilo huomata, kuinka tämmöinen kontaktinotto on lisääntynyt pikkuhiljaa tässä vuoden mittaan. Tässä kirjotellessa ja arkea miettiessä alkaa hymyilyttää, niin on se tosiaan ihan mielettömän kivaa. Oon huomannu, että nykyään tulee talon ulkopuolellakin helpommin napattua kaveria tai tuttua olkapäästä -tai annettua halaus, se tuntuu luonnolliselta.
Tässä läheisyyden lisääntyessä multihuipentumana pitäisin sitä, kun koittaa se seesteinen hetki, milloin koko porukalla suoritetaan aamutervehdystä pihallamme -ihan alasti.
Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti