Kuten Laura jo tekstissään paljasti, olin eilen Turussa katsomassa yhtä kimppakämppää. Reissusta muotoutui ihan odottamatta hyvinkin ajatuksia herättävä ja silmiä avaava kokemus. Itse kämpästä ja siellä asuvista ihmisistä ei sen enempää kuin, että ei vaan napannut, puolin eikä toisin. Tämä oli kokemuksena ja tilanteena itselle ensimmäinen laatuaan ja sai jotenkin ajattelemaan tätä koko kimppakämppäkulttuuria ihan uudella tavalla. Itseasiassa näen nyt koko ihmisten kanssa yhdessä asumisen ihan eri valossa kuin aiemmin.
Ensinnäkin tajusin, että ei ole niin helppoa löytää juuri sitä itselle sopivaa kimppakämppää, mikä toisekseen sai minut arvostamaan entistä enemmän tätä meidän asuinyhteisöämme, joka on omassa luokassaan varmasti melko ainutlaatuinen. Voin ehkä nyt näin vertailua tehneenä vaatimattomasti todeta tämän meidän kimppakämppämme olevan numero uno.
Paluu matkalla lähes tyhjässä bussissa pyörittelin ajatuksia päässäni ja koin suuria oivalluksia. Tajusin, että kimppakämpän etsiminen on hyvin yhteneväinen parinvalinnan kanssa. Itseasiassa kimppakämpässä asumiseen ja parisuhteeseen liittyy paljon täysin samoja piirteitä monellakin tapaa. Kimppakämppien, kuten tyttö-tai poikaystävienkään kohdalla, se ensimmäinen ei aina ole se, jonka kanssa natsaa niin, että haluaisi muuttaa saman katon alle asumaan. Niitä sopivia voi olla myös useita, paitsi tietenkin, jos sattuu olemaan todella vaativaa ja nirsoa sorttia. Elämä kimppakämpässä ja parisuhteessa vaatii myös pitkälti samoja asioita. Väkisinkin joutuu huomioimaan muita eikä voi käyttäytyä täysin itsekkäästi. Joustoa siis vaaditaan ja välillä jopa uhrauksia yhteisen hyvän puolesta. Pieniä "vikoja" kumppanissa pystyy ja tuleekin sietää, jotta yhteiselo on ylipäätään mahdollista. Eräs työntekijä harjoittelupaikassani tiivisti asian mielestäni aika hyvin: "Jos ei pysty asumaan muiden ihmisten kanssa, niin ei voi kyllä mennä naimisiinkaan".
Tärkeintä niin kimppakämpissä kuin parisuhteissakin on se, että koko homma tuntuu luontevalta. Asiaa auttaa paljon se, että ihmisten tärkeinä pidetyt asiat kohtaavat edes jollain tasolla. Monien kimppakämppien taustalla tuntuu olevan usein jokin yhdistävä aate ja välillä se on jopa niin voimakas, että se sulkee monet ulkopuolelleen. Ääripäät ovat aina hieman hankalia, joten siksi suosinkin mielelläni neutraaliutta ja kartan liian jyrkkiä mielipiteitä omaavia ihmisiä ainakin asuinkumppaneina. Erilaisten ihmisten kanssa on hyvä tulla toimeen, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse haluta asua.
Tämä pohdiskelu saattaa masentaa sekä kimppakämpästä haaveilevia että parisuhdetta etsiviä, mutta lohdutuksen sanana voi kuitenkin sanoa, että on se sen vaivan arvoista, koska kun homma toimii se tekee elämästä niin paljon miellyttävämpää ja helpompaa. Kukapa haluaisi kärvistelellä tilanteessa, jossa kokee jatkuvasti vitutuksen väristyksiä. Onneksi niihin ajoittaisiin vitutuksiin niin parisuhteessa kuin kimppa-asumisessakin tepsivät samat keinot. Avoin keskustelu ja tietenkin huumori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti