Oli sunnuntai. Kukin oli kotiutunut juhannusreissuiltaan. Paitsi Ville. Ville meni Pispalaan. Kotona olivat siis Heta, Tapio, Laura ja Pekka vaan.
Heta, Tapio, Laura ja Pekka lähtivät pelloille läheisille SUPERkuuta etsimään, sen oli määrä nousta suurena ja mahtavana. Ja se oli nähtävä, tosiaan!
Mukaan pakattiin kiikarit ja he lähtivät pelloille läheisille tuota mystistä taivaankappaletta etsimään. He etsivät ja etsivät, muttei kuuta näkynyt missään. He nousivat kukkulalle ja tähyilivät sieltäkin, mutteivät nähneet kuin kaksi teinityttöä toisistaan ottamassa kuvaa jos toistakin.
Heta, Tapio, Laura ja Pekka hengailivat kukkulalla hetken, Heta valokuvasi Tittidideitä ja Tapio nappasi takataskuunsa aarteen yhden jos toisen.
He laskeutuivat kukkulan juurelle ja pohtivat, missä tiikeri oli majailluit, he näkivät lisää Tittidideitä, ne olivat nousseet päähän korsien. Heta kuvasi sirkkojen lemmenpuuhia sekä yhtä pientä leppäkerttua. Pekka pohti suhdettaan tyttöihin.
Heta, Tapio, Laura ja Pekka SUPERkuuta koskaan nähneet ei, mutta yhdelle mukavalle iltakävelylle se heidät yhdessä vei.
Kotona he eivät enää muistaneet, miksi olivat retkelle lähteneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti