Jouluterveisiä ja kirpparilöytöjä

Tapaninpäiväterveiset täältä kommuunista!

Tapion kanssa ollaan pidetty taloa pystyssä muiden ollessa Pieksämäellä joulun vietossa. Aatto oltiin minun perheeni luona ja eilen kävivät Tapion vanhemmat ja isänäiti eli käyrä vierailulla täällä ekaa kertaa. Saijalla on ollut niin kamalat traumat Tapion aikaisemmista kimppakämppäajoista, että ei ole uskaltanut sisälle asti tulla. Onneksi nyt taisi jäädä ihan hyvä vaikutelma ja kyllähän sen eteen oltiin jonkin verran nähty vaivaakin.

Hyvin vähän on tullut kestittyä vieraita, mutta täytyy sanoa, että kokonaisuus onnistui oikein hyvin. Tarjolla oli katkarapusalaattia, lohikiemuroita ja taatelikakkua. Kiemurat tein Kinuskikissan ohjeella, johon linkki tässä. Käytin rahkavoitaikinaa, jonka tein edellisenä iltana. Täytteeksi tuli yrtti-valkosipulituorejuustoa, tuoretta tilliä ja kylmäsavulohta. Ihan superhyviä ja menivät kuin kuumille kiville. Jos uutena vuotena on taas pippalot, sinne voisi tehdä myös erilaisia kiemuroita.

Taatelikakun tein jo pari päivää etukäteen. Lauralta olen saanut todella hyvän reseptin kakkuun ja siitä on tullut ihan luottokakkuni. Onnistuu siis aina ja on äärettömän herkullista. Käytän aina tuoreita taateleita, joita myydään sellaisessa pahvipakkauksessa kauppojen hedelmäosastolla. Niillä kakusta tulee oikein mehevä, ja onhan siinä aika paljon voitakin:) Kuivattukin taateliköntti toki käy.

Taatelikakku

200g tuoreita taateleita, joista kivet poistettu
2 dl vettä
200g voita tai margariinia
2 munaa
1 1/2 dl sokeria (itse olen laittanut vain reilun desin, koska taatelitkin ovat niin makeita)
1 rkl vaniljasokeria
1 dl kermaviiliä (yleensä tulee käytettyä turkkilaista jogurttia)
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2tl ruokasoodaa

Taatelit keitetään mössöksi vedessä, minkä jälkeen kattila pois liedeltä ja voi sekaan. Sekoitetaan tasaiseksi.

Sokeri ja munat vatkataan vaahdoksi. Lisätään vaniljasokeri ja kermaviili/jogurtti ja sekoitetaan. Ruokasooda ja jauhot sekoitetaan keskenään ja lisätään seokseen.

Taatelivoiseos lisätään maltillisesti sekaan ja taikina sekoitetaan tasaiseksi. Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan, jonka halkaisija 22 cm. Olen käyttänyt pienempää vuokaa, mutta tulee aika täyteen. Paistetaan uunissa 175 asteessa noin 1 tunti.

*******

Lopuksi vielä kirppislöytöjä. Kangasalta löytyi valaisin ja kolme viinilasia. Valaisimelle ei ole vielä tiedossa edes paikkaa, mutta ostin sen vähän niinkuin tulevaisuutta varten, jos joskus olisi vaikka joku kiva ompeluhuone, johon se sopisi. Viinilaseja hajoilee täällä vähän väliä ja yksi tuollainen Taion suosikkilasi jo talosta löytyykin, mutta nyt on kolme lisää.

Sitten Jankan kirpparilta jäi käteen ihania uunivuokia, joita olin jo aikasemmin katsellut, mutta ostopäätös tuli tehtyä vasta toisella käynnillä. Lisäksi mukaan tarttui peltinen säilytysrasia myöskin sinne tulevaisuuden ompeluhuoneeseen:) Tapio löysi kauan kaipaamansa valurautapadan ja Pekka kirjoja.

Unitossut villalangasta

Tässä on pari ekaa lomaviikkoa mennyt aika pitkälti kästöitä tehden. On ollut ihan kunnon draivi päällä. Laura on tehtaillut sukkia joululahjaksi ja minä vähän sitä sun tätä.

Viimeisimpänä tein tällaiset ihanat tossut. Piti tehdä  eriparitossut, kun samasta väristä ei olisi millään lanka riittänyt, mutta toimii ne ihan hyvin tuollaisinakin. Olin ostanut joskus pari vuotta sitten monta eri väristä kerää tuota 100% superpehmoista villalankaa. Alunperin ostin langat pipoa varten, mutta en saanut niistä pipoa aikaiseksi. Moneen muuhunkin työhön olen noita lankoja kaavaillut, mutta lopulta ne jäivät kuitenkin enimmäkseen käyttämättä. Nyt sain inspiraation kokeilla tehdä lämpöiset unisukat samalla tohveli-ohjeella, jolla tein palmikkovartiset tohvelit. Täysvillalanka ei ole kovin kestävää, joten unisukiksi nuo käyvätkin ihan kivasti. Ei enää kylmät lattiat haittaa yöllisillä vessareissuilla!

Tossujen jalkaosa on tehty Dropsin palmikko vartisen tohveli-ohjeen mukaan hieman muunnellen ja varsi on ihan omasta päästä. Kirjoitin ohjeen ylös siltä varalta, että joskus huvittaa tehdä samalla ohjeella tossuja. Tuo jalkaosa on aika näppärä ja nopea neuloa varsinkin, kun on paksua lankaa. Ajattelin ehkä kokeilla tehdä samalla periaatteella vauvalle tossut, mutta tuollaisella toisenlaisella varrella, jonka ohje on myös kirjattu tuohon kirjaan.

Virkatut villahousut ja tohvelit

Nyt seuraa käsityöpostausta, koska talvi on syksyn ohella käsitöiden, erityisesti neulomishommien, kulta-aikaa.

Ilmojen viiletessä aloin haaveilla villahousuista, jotka pitäisivät lämpimänä vetoisassa puutalossamme. Minulla oli jo yksi ohje varastossa, mutta sitten törmäsin pienellä googlettelulla Novitan sivuilla ihaniin virkattuihin villahousuihin. Niitä oli pakko päästä kokeilemaan, koska olivat sen verran komeat. Ja hienothan niistä tulikin.

 

Housuosan tein M kokoisena, koska pelkäsin, että S koko olisi liian tiukka, ja tarkoitus oli tehdä mukavat kotoilupöksyt. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että S koko olisi voinut sittenkin olla ihan hyvä, koska neule löystyy käytössä. Virkattukin osa löystyy väkisinkin hieman, mutta ei niin paljoa kuin neulos, joten liian pientä ei kannata tehdä. En seurannut ohjetta orjallisesti muutakuin kuvion osalta, vaan sovittelin lahjetta vähän väliä jalkaan ja yritin muotoilla siitä itselleni sopivan. Oli kyllä pitkä projekti ja täydellisyyden tavoittelu pakotti purkamaan molempia lahkeita ainakin kahdesti ellei useamminkin, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Ja on muuten mukavan lämpimät. Alla pidän mielelläni legginssejä lisälämmön vuoksi ja, koska tuo seitsemän veljestä -lanka on kuitenkin hieman kutittavaa.

Seuraava projekti olivat myöskin kuvassa näkyvät tohvelit. Ohje on Drops Designin ja löytyy täältä. Lauran äiti oli tehnyt tuolla ohjeella Lauralle tohvelit joululahjaksi viime jouluksi ja tuolloin jo iskin silmäni niihin. Taisin aloittaakin tekemään niitä, mutta silloin meni hermo. Ehkä olin saanut jo yliannostuksen käsitöistä. Nyt otin haasteen taas vastaan. Taas kerran tuli purettua monta kertaa, mutta pääsin sentään maaliin saakka.  Sovelsin hieman ohjetta omalle jalalle paremmaksi ja lankana oli kaksinkertainen seitsemän veljestä -lanka.

Tohveleiden neulomista pikkukissa sylissä.

Ihanat kämppikset osa 1

Pakko  sanoa, että kämppisten kanssa elämisessä on välillä puolensa, vaikka jotkut sitä yhteiseloa vähän kammoksuvatkin. Aina välillä tulee sellaisia hetkiä, kun ajattelee, että ahh, onpa ihanaa.

Esimerkiksi.

Viime sunnuntaiaamuna oli tullut hetki, kun oli ihan pakko mennä suihkuun. Lomailijana hiustenpesua oli voinut pitkittää jo monta päivää, mutta nyt kutiseva päänahka oli päättänyt, että ei enää. Oli muutenkin pakko lähteä ihmisten ilmoille, joten kohteliaisuudesta muita kohtaan oli pakko uhmata kylmää ja kolkkoa suihkutilaa kellarissa, vaikka joka solu kehossa taisteli vastaan.

Suihkussa käyminen ilman saunaa on tuskaa. Kun riisut vaatteet viileässä pukutilassa jokainen ihokarva ponkaisee pystyyn muka lämmittämään kehoa, mutta yritys on säälittävä. Pesutilassa odottaa kylmä kaakelilattia. Epätoivoisena laitat suihkun valuttamaan lämmintä vettä mahdollisimman äkkiä, jotta edes osa siitä lämmöstä tarttuisi lattiaan ja nousisi ympäröivään ilmaan. Todella ekologista touhua. Aluksi valuu hetki tietenkin vain kylmää ja yrität vältellä roiskeita seisomalla mahdollisimman kaukana. Kun pääset lämpimän veden alle, koittaa hetkellinen helpotus, mutta poiskin on jossain vaiheessa lähdettävä. Kun olet pessyt, joudut takaisin kylmään pukutilaan. Yrität souriutua itsesi kuivaamisesta nopein liikkein, jotta tuskainen suihkuttelureissu tulisi päätökseensä pian. 

Ajatuskin puistatti.

Sain kuitenkin vääntäydyttyä ylös sängystä ja laskeuduin alakertaan. Laura siellä istuskeli olohuoneessa. Toivotin hänelle hyvät huomenet surkeana, johon hän vastasi: Huomenta! Lähekkö mun kaa saunaan?

Ihanaaa! Sauna oli juuri se mistä olin haaveillut ja siellä se jo lämpimänä odotti. Aivan kuin ajatukseni olisi luettu. Siinä hetkessä olin niin onnellinen. Kämppisten kanssa tapahtuu sellaista. Et voi aina tietää mitä ne puuhaavat selkäsi takana ja toisinaan saa kokea iloisia yllätyksiä. 

H-hetki lähestyy...

... nimittäin juhlava Itsenäisyyspäiväillallinen uuuupealla Ruotulan kartanollamme.

Huomenna saadaan nauttia monenmoisista herkuista. Ville, Pekka ja Tapio ovat vastuussa mm. pääruoista (kyllä, niitä on monta) ja me Lauran kanssa hoidellaan jälkiruokapuoli (niitäkin on luvassa useampia).

Muistaakseni viime Itsenäisyyspäivääkin juhlittiin oikein koreasti, joten eihän tänä vuonna voida olla yhtään sen huonompia, vaan päinvastoin! On laitettava vieläkin paremmaksi. Eikös nyt ollut joku juhlavuosikin, 75 vuotta kulunut talvisodan alkamisesta tai jotain sinnepäin. Vaikka ei sen väliä, koska ainahan Itsenäisyyspäivä on yhtä tärkeä ja hieno juhla.

Siispä, ei muuta kuin valmistelemaan huomista. Vieläkään en tiedä ketä kaikkia on tulossa, mutta ei se haittaa! Ainakin ydinporukka on paikalla eli on meitä syöjiä vähintään viisi.

Hyvää Itsenäisyyspäivän aattoa!