Vitsin hipit!

Aika tyypillinen reaktio siihen, kun kertoo asuvansa "kommuunissa" on juurikin tuo hipittely. Mikä siinä onkin, että se yhdistetään niin vahvasti hippimäiseen elämäntyyliin. Toisaalta en nyt tiedä onko se täysin vääräkään oletus meidän kohdallamme, mutta silti se saa aina hieman ajattelemaan. Rohkenen kuitenkin väittää, että hippimäisyyttä on montaa eri sorttia eivätkä ne kaikki kuulu samaan lokeroon toisin kuin moni tuntuu sen yleistävän. Aloin pohtia tätä nykypäivän hippi-ilmiötä ja löysin ainakin viisi selvästi erilaista hippikategoriaa ja niiden alalajit. Yleistä on, että hipahtavissa ihmisissä on ominaisuuksia useammasta kuin yhdestä hippityypistä.

Wannabe-hippi
Tämä suuntaus on ollut yleistymäänpäin tässä 2000- luvulla, jolloin ympäristöasiat ovat muutenkin tulleet enemmän esille arkipäiväisissä tilanteissa ja toiminnoissa. Markkinoille on tuotu paljon ympäristöystävällisiä tuotteita erilaisine sertifikaatteineen, myös luomu- ja lähiruoka ovat alkaneet saada enemmän kysyntää osakseen. On siis omanlaisensa muoti-ilmiö olla vähän hippi tai ainakin antaa sellainen vaikutelma itsestään. Tämä yritetään saavuttaa hankkimalla tätä vaikutelmaa tukevia tavaroita ja tuotteita, kuten fjällrävenin kånken reppuja, jotka ovat suuressa suosiossa ns. hipsterihippien keskuudessa. Samanaikaisesti muut tämän tyypin edustajan valinnat ovat usein räikeässä ristiriidassa todellisen hippi-ideologian ja ympäristöajattelun kanssa.

Tosihippi
Tosihippi tai elämäntapahippi on mukana hippeydessä koko olemuksellaan ja todella elää, kuten saarnaa. Hänessä ei ole selvästi mitään feikkiä vaan hän on omaksunut hippeyden osaksi itseään ja elämäänsä. Nämä ihmiset ovat usein ihailtavan sinuja itsensä kanssa ja ovat selvästi oivaltaneet hyviä asioita elämästä eivätkä vaivaa itseään turhilla pinnallisilla asioilla.
Tähän kategoriaan kuuluu myös alalajina äärihippi, joka ei ole yhtä ihastuttava tapaus kuin serkkunsa tosihippi. Äärihippi pitää omaa tapaansa elää sinä oikeana tai ainakin parempana kuin kaikkien muiden. Hänen todellinen hippeytensä ontuu siinä, että hänen on vaikea hyväksyä/suvaita muiden ajatusmaailmoja ja voi olla jopa toisinaan melko tuomitseva muita kohtaan.

Hifistelijä-hippi
Hifistelijä-hippi  sijoittuu wannabe-hipin ja tosihipin välimaastoon. Kuten ne elektroniikkaharrastajat, joilla on oltava viimeisen päälle laitteet ja uutuudet, tämäkin hippi haluaa pysyä perillä hippimaailman viimeisintä huutoa olevista tuotteista ja villityksistä ja usein hän onkin erittäin ympäristötietoinen. Hänen arvomaailmansa on hippimäisellä pohjalla, mutta hän saattaa vierastaa tosihipin alkeellista elämäntapaa. Siksi kulutustottumuksiltaan hän muistuttaakin enemmän wannabe-hippiä. Hän satsaa ympäristöystävällisyyteen ja esim. luomutuotteisiin maksoi mitä maksoi, koska haluaa ylläpitää terveellistä ja ekologista elämäntapaansa. Hän myös hyvin mielellään puhuu siitä muille ja saattaa nähdä sen tietynlaisena statussymbolina. 

Piilohippi
Tässä henkilössä hippeys ei näy päällepäin. Hän ei koskaan viittaa itseensä hippinä eikä tunnista olevansa sellainen. Siltikin hänen sanomisensa ja toimintansa antavat viitteitä syvällä sisimmässä asustavasta hipistä, joka vaikuttaa tämän henkilön arvomailmassa yllättävän paljon.

Semi-hippi
Tämä tyyppi ei kiellä hipeyttään, mutta ei myöskään tuo sitä kovin hanakasti esille esimerkiki tyrkyttämällä arvomailmaansa muille. Hän ottaa ja kantaa hippeytensä melko coolisti tekemättä siitä kovin suurta numeroa. Hän suhtautuu ympäristöä koskeviin asioihin vakavasti, mutta ei yhtä intohimoisesti kuin tosihippi. Ympäristöasiat kiinnostavat ja vaikuttavat hänen päätöstensä taustalla, mutta kaikki valinnat eivät perustu niihin. Vaikka hippeys ei ole aina niin näkyvää, se saattaa toisinaan joissain tilanteissa tai keskusteluissa herätä ja kohottaa enemmän päätään,  mutta muuten se chillailee taustalla ja nostaa sosiaalitukea. 

Vuosi vaihtuu uuteen

Taas vaihtui vuosi kommuunissa. Hyvästi vuosi 2013, tervetuloa 2014! Mutta olipa muuten kekkerit. Nyt kimaltelee enää mojito-tahma pöydän pinnassa ja lasittunut katse juhlijoiden silmissä. Juomia läikkyi ja yksi viinilasi särkyi, mutta oli se kaikki sen arvoista. Nimittäin taas saimme nauttia hyvästä ruosta, musiikista ja ennen kaikkea seurasta. Ihana Iida U. soitti kitaraa ja lauloi meille kappaleitaan ja ihanaakin ihanampi Ilona jammasi mukana. Illan aikana saimme nauttia eri kokoonpanojen tarjoamista musiikkiesityksistä. Erityismaininta perkussiopojille Terolle, Tuukalle ja sammakkomiehelle sekä Kaille aamuyön rap-riimeistä. Tunnelma oli katossa myös tanssilattialla, jossa jorattiin uuteen vuoteen sankoin joukoin. Keskiyöllä posautettiin kuohuvat ja kotitekoinen omenasiideri, joka jo aiempien kokemusten perusteella oli varsin näyttävästi avautuva tapaus eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Samalla luotiin katse taivaalle, jonka ilotulitteet valaisivat väriloistollaan. Ehkä parhaat kommuunibileet ikinä. Historiallinen hetki koettiin, kun Pekka meni nukkumaan ennen minua (ja Tapiota), mitä ei ole tapahtunut vielä yksissäkään juhlissa. Se jo kertoo paljon näistä pirskeistä.

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille ja tietenkin kommuunin vakituisille asukkaille viime vuodesta ja hyvästä illasta! Yhdessä porukalla saa aikaan kaikkea tällaista mukavaa:)