Biletys tylsimys

Tämän postauksen aiheena on Bileet! Uu yeah! Get the party going, wohoo! Ja tämän aloituksen tarkoituksenahan on antaa aivan väärä kuva siitä, mihin tämä kirjoitus on menossa. 

Voisi ehkä kuvitella, että kaltaisellani korkeakouluopiskelijalla olisi hirvittävän aktiivinen bile-elämä, sillä järjestetäänhän Turunkin kokoisessa opiskelijakaupungissa harva sen viikko jos jonkinlaista opiskelijabilettä eri tahojen toimesta. On vaihtaribilettä, keltanokkabilettä, tursajaista (mitkä helvetti on tursajaiset?), opiskelijajärjestöbilettä, haalaribilettä. On minullakin muuten haalarit. Päällä ne ovat olleet tasan kerran, eikä niissä ole yhtään haalarimerkkiä, eikä se johdu siitä ettenkö osaisi ommella.

Tässä kuluneen kohta kahden vuoden opiskelun aikana olen osallistunut opiskelijabileisiin, joiden lukumäärän voi laskea yhden käden sormilla. Saavutus sekin! Ensin olivat keltanokkabileet, joihin päätin osallistua viime tingassa, koska pitihän opintojen alussa vähän yrittää esittää sosiaalista. Sitten oli pajabileet, joka nimestään huolimatta liittyi täysin kouluprojektiin ja siellä käymisestä sai lisätä pari tuntia tuntiseurantalomakkeeseen. Seuraaviin bileisiin menikin pitkään, jolloin vuorossa oli reivit, joihin minun ei aluksi edes pitänyt osallistua, mutta eräs luokkalainen ahdisteli minua asiasta niin sinnikkäästi ujuttamalla eteeni mitä erikoisimmissa tilanteissa paperilapun, jossa luki REIVIT!, enkä voinut muuta kuin heltyä tällaisen peräänantamattomuuden edessä. Se kyllä kannatti, koska ilta oli erittäin onnistunut. Viimeisimpänä, tosin niistäkin on jo aikaa, olivat Fiesta latina-bileet, jotka olivat vaihtaribileet ja nimestäkin voi ehkä päätellä, että musiikki oli latinovivahteista. Sielläkin oli ihan hauskaa.

Olen siis ollut bileissä ja nauttinutkin niistä. Ja ihan oikeasti, toisinaan tekee mieli päästä yökerhoon tanssimaan. Suurin este tälle kaikelle on se, että ne aukeavat niin myöhään, että biletysjalan vipatus ehtii muuttua väsyneeksi laahustukseksi ennen kuin on edes päästy ovesta pihalle. Ja totta puhuen, kulutan yöni mieluummin nukkumalla kuin bilettämällä aamuyöhön, eivätkä ankara bilettäminen ja juominen juurikaan edes houkuta tätä anti-bilehilettä (lat. Biletys tylsimys).

Perinteinen kuvio meidän kommuunibileissäkin on tämä. Talo täynnä porukkaa, saunomista, juomista ja syömistä. Kahdentoista jälkeen porukka alkaa tilailla taksia keskustaan, taksi tulee ja vie ihmiset. Tapio ja minä menemme nukkumaan. Kuinka ironista voikaan olla se, että tämä pariskunta tapasi toisensa yökerhossa, say whaaat?! Kaikista paikoista ehkä se epätodennäköisin.

Kaiken lisäksi, mielestäni kotibileiden jälkeinen päivä on niin aliarvostettu. Mikä voisikaan olla parempaa kuin herätä aamulla aikaisin virkeänä kuin peipponen ja mennä keittiöön syömään bileistä jääneitä ruokia. Pikku hiljaa ihmisiä kömpii ylös ja valuu aamukahville ja syömään (harmi vaan, että aikainen mato on jo napannut kaikki parhaat herkut, kjeh kjeh). Aamu menee mukavan verkkaisesti ja koko päivän voi vain maata sohvalla katsomassa leffoja ja luontodokumentteja. What’s not to like? Niin, ehkä joidenkin tapauksessa se krapula siitä liiallisesta juomisesta.

-Heta-

Teinit sahaa

Eilen tapahtui niin koominen puuseppäsyndroomahetki, etten meinannut millään päästä siitä yli. Ainakin itse koin sen hyvin voimakkaasti huvittavana ja taisin olla ainoa, mutta toisaalta olinkin ollut hyvin levoton koko päivän. Laura voi todistaa.

Telkkarista tuli elokuva nimeltä Easy A. Oikein sellainen amerikkalainen teinileffa, jolla ei ole itsessään siis mitään tekemistä puutöiden kanssa. Koko porukka istui olkkarissa ja katseli enemmän tai vähemmän tätä kyseistä leffaa, pojat luultavasti vähemmän. Pekka alkoi puhua Tapiolle jostain puuhommasta siinä leffan lomassa (en kuunnellut kunnolla, jostain puisista jaloista oli ehkä kyse). Tapio vastasi tähän jotain (en taaskaan hirveästi kuunnellut, kun keskityin leffaan). Kesken Tapion selityksen elokuvassa tuli kohtaus, jossa päähenkilö Olive on puutyötunnilla sahaamassa jotain puupalikkaa sellaisella pyörösahalla (en tiedä oliko, joku voi korjata), kun joku toinen tytteli tulee siihen häsläämään. Välittömästi keskeytyi Tapion lause ja huomio kiinnittyi elokuvan tapahtumiin. "Nyt on vaarallisen näköistä touhua", Tapio huomauttaa. Menee kauan hiljaisuudessa, kun kaikki keskittyvät yhtäkkiä elokuvaan ihan kuin se oli jotenkin erityisen kiinnostava ja puhutteleva, eikä tähän vaadittu kuin yksi kohtaus, jossa joku sahasi jotain. Kohtaus oli mennyt jo ajat sitten, kun Tapio herää transsistaan ja sanoo, "Niiiin..", palatakseen aiempaan juttuunsa, jonka tämä kiehtova elokuvakohtaus keskeytti.

En tiedä välittyykö tämä hauskuus kenellekään ulkopuoliselle, mutta itse naureskelin sille varsin pitkään. Ehkä se oli sellainen you had to be there -hetki.

-Hedwig-

Tsirp, Tsirp, NNGGGRRR!

Hyvää ja ihanaa kevättä vain!

Metsän keskellä omakotitalossa on kiva asua, kun pihapiirissä on mahdollista nähdä erilaisia eläimiä. Me ollaa nähty ainakin supikoira, kettu, pöllö, fasaani, pupu, orava, tintti, tulkku, kyyhky, närhi, tilhi, tikka ja naapurin kissa. Näin kevään korvella lintuset ovat alkaneet taas nätisti sirkuttaa ja se luo mukavan lisätunnelman hetkittäin enempi ja enempi valaistuvan päivän seuraksi.

Suurimman osan elämästään kerrostalossa eläneelle tämä omakotitaloelämä tuo muitakin uusia asioita: leikataan ruohoa, haravoidaan lehtiä, kolataan lunta ja tietty sen, että naapureista ei paljoa kuulu eikä meitä kuulla (jos vaikka sattuu tekemään mieli soittaa/kuunnella musiikkia ennen kello seitsemää tai kymmenen jälkeen). Ja kaikki tämä tila! Ja monitasoisuus, kun meillä on yhdet portaat ylös ja toiset alas -yhden talon sisällä! Ja ulko-ovesta pääsee suoraan ulos! Ja vielä kaiken lisäksi puulämmitteinen sauna! 

Ja tänään me Hetan kanssa kolattiin lunta ja tiputettiin tappopuikot katolta. En meinannu saada unta, kun mietin, miten nuo järkyttävän kokoiset puikot lävistäisi vielä jonkun. Aluksi koitettiin saada puikkoja alas heittelemällä niitä tennispalloilla (joista yksi jäi katolle), kunnes Heta hoksasi, että mitäs jos Pekan ikkunan kautta tiputtelis puikot. Hyvä idea, koska sillä pallojen viskomisella olis saattanu ikkunankin saada rikki.

Puikot tippu ja kolisi. Jäihän sinne aikamoinen jääyllätys vielä odottamaan putoamistaan, mutta onpahan pahimmat saatu alas.

Loppupäivä olikin sellasta ihan vain olemista. Tikka kävi lintulautavierailulla! Vähän puhuttiin ja pohdittiin eilen illalla Pekan kanssa aloitetuttua aihetta, kuinka ihminen mielessään muodostaa maailman ympärillään. Pekka tiesi kertoa pari hyvää mietelmää, joihin oli törmännyt:

"Ajatukset ovat tekoja." ja "Sinä et ole paikassa, vaan paikka on Sinussa."

Eikö ole mielenkiintoista, että mikä tahansa paikka, teko, esine, ajatus tai vaikka ihminen on yhdelle todella positiivinen kokemus ja toiselle äärimmäisen ahdistava? Nuo aistittavat asiat vain ovat ja oma kokemuksesi maailmasta muodostaa niille määritelmän. Ja mikä muodostaa sen kokemuksen? Tai kuinka jokin jonkun toisen ihmisen täysin tahaton ele tai sana on saattanut vaikuttaa elämääsi ja mielipiteisiisi (ja kuinka moneen olet itse saattanut vaikuttaa ajattelemattasi?) tiedostit sen tai et?

Tämä meidän koti on hyvin positiivinen paikka. Pekka pohti, että ehkä meidän viihtyminen täällä heijastuu meistä tänne kotiin, kun niin moni täällä vieraileva on maininnut täällä vallitsevasta mukavuudesta ja viihtyvyydestä. Eilen tuli tosi vahvana sellainen äärimmäinen hyvän olon tunne tästä talosta: hei tää on meidän koti, todella!

Sit vielä ruoka-asiaa. On tehny monta päivää mieli pinaattilettuja ja viimein sitten niitä paistelin ja sai niitä paistaakin reippaasti yli tunnin. Makoisia lättysiä, jotka hupenikin sitten aika äkkiä. Ehkä niitä tekee vielä uuden satsin tässä viikolla.

Pinaattiletut

8dl maitoa kylmänä ja siihen sekaan 2tl suolaa (lisäsin taikinaan vielä lisää suolaa, kannattaa paistetuista maistella mieluinen määrä). Seokseen pikkuhiljaa 4dl vehnäjauhoja, kokoajan sekoitellen ja sitten vielä n.2rkl sulaa voita. Annetaan turvota tunti.

Käytin 150g hienonnettua pakastepinaattia, tietysti tuore olisi parasta! Eli sulanut pinaatti sekoitetaan taikinaan. 2 kananmunaa ja teelusikallinen sokeria sekoitetaan keskenään ja lisätään lopuksi taikinaan ja sekoitellaan hyvin.

Paistellaan sitten se miltei pari tuntia voin kera. Ensin levy kunnolla kuumaksi ja ekan letun aikana neloselle lämpö ja sitten rauhassa annetaan paistua kummaltakin puolta. Paistaminen olis ollu aivan raastavan tylsää, mutta otin avuksi Imagen ja hyödynsin aikaa venytellen takareisiä heittämällä lehden lattialle ja sitten suorilta jaloin kurottelemalla lattiaa kohden, suosittelen.

Valmiit letut ja puolukkahillo, maukas yhdistelmä :)

Eilen käytiin (Heta, Tapio, Pekka ja minä) muuten kattomassa Johanna Vuoksenmaan elokuva 21 tapaa pilata avioliitto ja se oli todella hyvä, suositellaan! Se oli hyvää jatkoa meidän Vuoksenmaan sarjoille, joita ollaan täällä kotona katsottu (Harvoin tarjolla, Tahdon asia, Klikkaa mua). Oi sitä parisuhteiden loistoa ja idyllistä perhe-elämää! Se saa välillä tämän  romantikokin epäilemään pariutumista, mutta onneksi vain hetkittäin.

-Laura

Joogahippikommuuni

Ainahan on tapana vuoden vaihtuessa tehdä lupauksia terveellisempään elämään pyrkimisestä. Vuosi vaihtui jo puolitoista kuukautta sitten, mutta myöhäisherännäisinä on meilläkin herätty viimeaikoina kehonhuollon tärkeyteen. On hankittu jos jonkinlaisia ulkoiluvarusteita ja Laura on alkanut reippaasti kävellä töihin ja takaisin, minä olen lopettanut karkin syönnin (toistaiseksi) ja Tapio on ollut kolme viikkoa polttamatta. Viime viikolla Aamulehden Hyvä elämä- osiossa pisti silmään kolmiosainen joogaa käsittelevä juttusarja, joka alkoi yksityiskohtaisella opastuksella aurinkotervehdykseen. Nyt tuli sarjan viimeinen osa, jossa oli hyviä venytysohjeita.

Pojilla oli lauantaina rankka puiden kaato-operaatio Valkeakoskella, minkä seurauksena paikat olivat tietenkin kokeneet kovia siinä runkojen ja lautojen raahaamisessa. Venyttely tuli siis tarpeeseen, joten Aamulehden juttu tuli kuin tilauksesta. Ville alkoi lukea ohjeita pojille juuri sellaisella rauhallisella rentoutuskasettiäänellä. 

Kissaharjoitus. ”Asetu matolle nelinkontin. Polvet ovat lantion levyisessä, kädet hartioiden levyisessä asennossa. Uloshengityksellä tuo "häntä koipien väliin", vedä napaa kohti selkärankaa ja anna selän pyöristyä" "Sisäänhengityksellä nosta "häntä pystyyn", anna selän painua notkolle ikään kuin aalto kulkisi selkärangan läpi." Tapion kehosta kuuluu rusahdus.

Minä: Oiiiiiiii, kuului kunnon rusahdus selästä.

Tapio: Se tuli kädestä.

Seuraavana vuorossa alaspäin katsova koira. ”Aseta jalat lantion, kädet hartioiden leveydelle."

”No ei oo juurikaan eroo”, Pekka toteaa kontillaan.

"Pidä niska rentona ja työnnä käsillä selkä pitkäksi. Kuvittele, että kehosi muodostaa vuoren huipun. Koukista polvia vuorotellen vuorohengityksillä ikään kuin kävelisit paikallasi”, Ville lukee. Pojat ähisevät lattialla pyllyt pystyssä asenossa, jonka tulisi venyttää pohjetta.

Pekka: ”Tuntuu lähinnä kyllä tossa kaulan seudulla."

Kobra. ”Asetu matolle vatsallesi. Tuo kämmenet olkapäiden alle, vedä hartioita taakse- ja alaspäin. Pidä kyynärpäät lähellä kylkiä. Sisäänhengityksellä käännä katsetta eteenpäin. Nosta päätä ja rintakehää ylös, mutta älä työnnä käsillä. Pidä jalat ja pakaralihakset rentoina.”

Tapio: ”Miten se on muka mahdollista.”

Pekka: ”Taas sattuu kaulaan.”

Harjoitukset jatkuivat ja hienosti pojat niistä suoriutuivat.

Tapio ja Pekka joogan hurmassa kohdassa 5: Jalat seinää vasten. Vapaita seiniä ei ollut saatavilla.

 *****

Sitten terveellisen joogailun vastapainona maisteltiin koko perheen voimin alkoholijuomia, nyt kun Pekkakin on saanut päätökseen yhden vuoden juomattomuutensa. Tuntui ihan oudolta katsella Pekan juomista, kun oli niin tottunut siihen, että Pekkalle ei alkoholijuomia tarjoilla. Välillä oli tunne, että pitäisi syöksyä Pekan ja lasin väliin, kunnes sitten muisti taas, että niin se vuosihan tuli jo täyteen. 

Raskaan päivän päätteeksi ja viskin maku suussa jutut olivat myös sen mukaiset. Tapio vakuuttui joogaamisen hyödyllisyydestä ja oli sitä mieltä, että nyt sitten jokainen aamu alkaa auringotervehdyksellä. ”Tuleeko susta sellainen joogahippi!?”, minä innostuin. ”No ei kai se musta hippiä tee, jos joogaan, enhän mä nyt muuten oo yhtään hippi.” ”Niin et ollenkaan, muuten vaan tollainen parrakas pitkätukka puuartesaani, joka asuu kommuunissa”, Laura naureskelee. ”Niin ja, jonka tyttöystävä opiskelee kestävää kehitystä”, lisää Pekka. 

”Ja mun suurin huoli tällä hetkellä on se, että komposti on täynnä”, Tapio naurahtaa itseironisesti.

Välillä kaikki uppoutuvat omiin ajatuksiinsa. Jossain vaiheessa Laura kysyy, että ollaanko me koskaan ajateltu mistä tulee sanonta tupen rapinat ja, että hänkin vasta ihan viimeaikoina on sen saanut tietää. Yhteistuumin toteamme, että puukkoihin se jotenkin liittyy ja tuppeen. ”Mä oon aina jotenkin ajatellut, että se liittyy jotenkin tukistamiseen tai tukkapöllyyn”, Ville kertoo. ”Ai niinkuin tupéen-rapinat?”, minä vitsailen. ”Ja sitten rapisee, kun sillä tupeella läimitään lapsia”. ”Tai sitten se rapina lähtee siitä, kun se tupee revitään päästä, jossa se on kiinni tarranauhalla”, Tapio innostuu.

Ei vitsi näitä juttuja!

-Heta-