Pakko sanoa, että kämppisten kanssa elämisessä on välillä puolensa, vaikka jotkut sitä yhteiseloa vähän kammoksuvatkin. Aina välillä tulee sellaisia hetkiä, kun ajattelee, että ahh, onpa ihanaa.
Esimerkiksi.
Viime sunnuntaiaamuna oli tullut hetki, kun oli ihan pakko mennä suihkuun. Lomailijana hiustenpesua oli voinut pitkittää jo monta päivää, mutta nyt kutiseva päänahka oli päättänyt, että ei enää. Oli muutenkin pakko lähteä ihmisten ilmoille, joten kohteliaisuudesta muita kohtaan oli pakko uhmata kylmää ja kolkkoa suihkutilaa kellarissa, vaikka joka solu kehossa taisteli vastaan.
Suihkussa käyminen ilman saunaa on tuskaa. Kun riisut vaatteet viileässä pukutilassa jokainen ihokarva ponkaisee pystyyn muka lämmittämään kehoa, mutta yritys on säälittävä. Pesutilassa odottaa kylmä kaakelilattia. Epätoivoisena laitat suihkun valuttamaan lämmintä vettä mahdollisimman äkkiä, jotta edes osa siitä lämmöstä tarttuisi lattiaan ja nousisi ympäröivään ilmaan. Todella ekologista touhua. Aluksi valuu hetki tietenkin vain kylmää ja yrität vältellä roiskeita seisomalla mahdollisimman kaukana. Kun pääset lämpimän veden alle, koittaa hetkellinen helpotus, mutta poiskin on jossain vaiheessa lähdettävä. Kun olet pessyt, joudut takaisin kylmään pukutilaan. Yrität souriutua itsesi kuivaamisesta nopein liikkein, jotta tuskainen suihkuttelureissu tulisi päätökseensä pian.
Ajatuskin puistatti.
Sain kuitenkin vääntäydyttyä ylös sängystä ja laskeuduin alakertaan. Laura siellä istuskeli olohuoneessa. Toivotin hänelle hyvät huomenet surkeana, johon hän vastasi: Huomenta! Lähekkö mun kaa saunaan?
Ihanaaa! Sauna oli juuri se mistä olin haaveillut ja siellä se jo lämpimänä odotti. Aivan kuin ajatukseni olisi luettu. Siinä hetkessä olin niin onnellinen. Kämppisten kanssa tapahtuu sellaista. Et voi aina tietää mitä ne puuhaavat selkäsi takana ja toisinaan saa kokea iloisia yllätyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti