Silloin oli silloin, nyt on nyt

Aina välillä havahtuu siihen, että elämä voi tosiaan muuttua ihan hetkessä ja koskaan ei voi olla varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voi mennä kauankin niin, että elämä on hyvin tasaista eikä mitään sen suurempia mullistuksia tapahdu, kunnes sitten tapahtuukin paljon asioita lyhyessä ajassa. 

Noin neljä vuotta sitten kommuunissa pohdittiin tulevaisuutta ja sitä, missä kukin on viiden vuoden kuluttua. Muistan, kun istuttiin porukalla olohuoneessa ja sen, miten vaikeaa oli ajatella elämäänsä viiden vuoden päähän. Siinä ajassahan ehtii mahdollisesti tapahtua vaikka mitä! Ja onhan tässä kaikkien elämässä tapahtunutkin aika paljon.

Siihen aikaan itse 24-vuotiaana opiskelin Turussa ympäristösuunnittelijaksi ja opinnot olivat suunnilleen puolivälissä. Elämä oli aika huoletonta, kun opintoja oli vielä jäljellä eikä siinä vaiheessa ollut niin suurta painetta miettiä seuraavaa siirtoa elämälleen, vaikka ammatillinen tulevaisuus ympäistöalalla tuntuikin aika epävarmalta. Minulla on muistikuva, että tulevaisuuskeskusteluissamme saatoin jopa väläytellä jotain mahdollisuutta lapsen hankkimisesta Tapion kanssa viiden vuoden sisällä. Muistaakseni oli hieman vauvakuumetta ilmassa.. En pitänyt mahdottomana sitä, että eläisimme edelleen hippimäistä perhe-elämää kommuunissa. Jotenkin se ajatus jopa kiehtoi. 

Ei ole kulunut vielä viittä vuotta tuosta hetkestä, mutta suurella varmuudella voin sanoa, että lasta ei ole luvassa. Muutenkin elämä on kyllä jotain ihan muuta kuin olisin osannut edes kuvitella neljä vuotta sitten. Nyt 28-vuotiaana asun yksin kerrostalokaksiossa, tosin vain noin kilometrin päässä kommuunistamme. Olen valmistunut ympäristösuunnittelijaksi kohta kaksi vuotta sitten, mutta opiskelen tällä hetkellä tantraan sekä taolaiseen perinteeseen pohjautuvaa holistista seksuaaliterapiaa kansainvälisessä 160 naisen ryhmässä. Pienehkö alan vaihdos siis.

Mutta niin vain yksi asia johtaa toiseen ja pian sitä löytää itsensä aivan erilaisista tilanteista ja uusien asioiden sekä ihmisten parista. Nyt en edes halua ajatella tulevaisuutta sen enempää, vaan elän mieluummin hetkessä ja katson mihin se johtaa. Eräs henkilö joskus sanoi minulle "Heta, your future doesn't exist", kun panikoin tilannetta, joka piti kohdata ja onnistuin maalaamaan hirveitä kauhukuvia siitä, miten se menisi. Kuulemma myös menneet tapahtumat ja asiat muistamme joka kerta hieman eri tavalla. Lisäksi muistoja voi muokata toisenlaisiksi erilaisilla aivokikoilla, joten omaan muistiin ja sitä kautta menneisyyteenkään ei voi loppujen lopuksi paljoa luottaa tai sen varaan elämäänsä rakentaa. Siksi ainut merkitsevä hetki onkin nykyhetki. Ainut aika, johon voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.

**********

Viimeksi, kun Laura kirjoitti blogissa näistä tulevaisuuspohdiskeluista oli Pekan syntymäpäivä. Tänään, kun kirjoitan aiheesta neljä vuotta myöhemmin, on sopivasti Lauran syntymäpäivä, joten... 

Onnea Laura, rakas ystävä ja entinen kämppis!

Ihanaa, että kommuuni toi meidät yhteen<3<3