Into the wild, Piitu

"Mikä tämä paikka on?!?!"

Ei tullut Piitusta ulkokissaa yhdessä yössä.

Ulkomaailma osoittautuikin yllättävän jännittäväksi paikaksi pikku-Piitulle ja -vastoin kaikkia kauhukuvia- Piitu on edelleen viihtynyt vallan hyvin sisätiloissa. Kyllä se ulkomaailma aina hieman kiinnostaa ja vetää puoleensa, mutta samanlaista hinkua sinne ei selvästikään ole kuin Pellellä. Ja silloinkin, kun Piitu uskaltautuu ulos, pysytelee se visusti kotioven tuntumassa eikä portailtakaan lähde kovin kauas seikkailemaan. Yleensä ei mene kauaakaan, kun se jo on valmis palaamaan sisälle sulattelemaan kokemaansa.

Voihan tietenkin olla, että Piitu vain lämpenee ulkomaailmalle hyvin, hyvin hitaasti. Ehkä yhtä hitaasti kuin aikanaan ihmisiin ja silti nytkin se lötköttää sylissä kuin olisi aina niin tehnyt. On siis täysin mahdollista, että se vielä jonain päivänä löytää sisäisen ulkokissansa ja kirmailee pihalla Pellen tavoin. Mutta ei mitään kiirettä, sillä meille se on pikkukissa, joka on aina vielä liian pieni kaikkeen hurjaan, kuten päästettäväksi luonnon armoille.