Voi noro!

Noro-virus on vallannut kommuunin ja mellastanut täällä viime päivinä. 

Ville oireili ensimmäisenä viikko sitten viikonloppuna, mutta vielä silloin ei meistä oikein kukaan siihen reagoinut tai edes arvannut noroksi, koska se olisi yhtä hyvin voinut olla paha krapula. 

Tiistaina noroinen viestikapula siirtyi Tapiolle, joka kärsikin sen tuomista vaivaannuttavista vaikutuksista ehkä nöyryyttävimmin. En mene yksityiskohtiin. 

Olin itse tuolloin ihan paniikissa, koska minun piti mennä seuraavana päivänä vielä viimeisen kerran Turkuun kahteen tenttiin ja viimeinen tilanne, josta halusin itseni löytää oli se, että alkaisin oksentaa tai/ja paskantaa junassa, saati sitten kokeessa. Arvoin vielä seuraavana aamunakin, että uskallanko lähteä, mutta otin riskin, koska vointi ei antanut viitteitä noroiluun.

”Onneksi” omalle kohdalleni tauti iskikin sitten vasta torstai-iltana, jolloin oksentaminen alkoi.  Yön aikana oksensin säännöllisin väliajoin yhteensä lähemmäs kymmenen kertaa enkä arvatenkaan nukkunut nimeksikään. Tapiolla tauti oli ollut lyhyt, mutta intensiivinen, joten odotin samanlaista kohtaloa itselleni. Oksentaminen toki loppui aamuun mennessä, mutta sitä seurasi hirvittävä kuumeilu, mikä kahlitsi sänkyyn koko päiväksi ja vasta lauantaina alkoi toipuminen.

Viimeisin uhri on Pekka, joka heitti ensimmäisen mahalaukullisen pönttöön ennustusteni mukaisesti klo 22.30 sunnuntai-iltana, mutta pääsi varsin vähällä ja jo seuraavana päivänä oli tolpillaan katselemassa stand upia koneelta tullessani töistä kotiin. Tämä tarkoittaa ehkä sitä, että virus on heikkenemässä tai, että Pekka on terästä. Oli miten oli, jäljellä on enää Laura.

Laura on varmaan välttynyt näinkin pitkään, koska ei ole paljoa viettänyt aikaa taudinpesässämme viime aikoina. On varmaan aika ikävää elää epävarmuudessa ja taudin pelossa odottaen omaa vuoroon, kun ei voi koskaan olla ihan varma, koska se iskee. Pöpöt kuitenkin säilyvät pinnoilla ilmeisesti melkoisen pitkään, joten tartunnan saaminen ei ole mitenkään hankalaa, varsinkaan tällaisessa ympäristössä, missä jo neljä taudin sairastanutta lähmii ovenkahvat ja kaikki noroisilla näpeillään. Laura lähtikin taistoon kloriittipullo kädessään eilen illalla palattuaan reissuiltaan. Ehkä Lauraa voi sen verran rauhoitella, että, jos tauti tosiaan on heikentynyt, hän luultavasti saa korkeintaan vatsansa vain vähän kuralle. Eikä meillä muutenkaan tähän norohommaan ilmeisesti kovin vakavasti suhtauduta..

Loppuun vielä kokemuksen rintaäänellä lausuttuja neuvoja kanssanoroilijoille.

Tapion vinkit:

• Jos paskattaa, mene paskalle, äläkä ”anna tavaran kertyä”. Seuraukset voivat olla vähintäänkin ikävät.
• Jos on ripuloivaa sorttia, pyyhkeitä on hyvä levittää sänkyyn viimeistään nukkumaan mennessään. Myöskään aikuisten vaipat eivät ole ollenkaan yhtä nöyryyttävät kuin kurat kalsareissa.
• Kun tekee mieli jo vähän syödä, jäiset mansikat ovat hyvä valita. Eikä haittaa, vaikka vielä oksentaisikin, koska sekin maistuu vain hyvältä.
• Valitse sängyn viereen oksennusämpäriksi mielellään joku kannellinen ja valmiiksi likainen ämpäri. Vanha ja pesemätön biojäteastia, jossa on jäljellä biojätteen oma aromi ja hieman homekasvustoa, käy tarkoitukseen hyvin ja takaa nopean oksennusreaktion.

Hetan niksit:

• Omenan syöminen ja veden juominen takaavat raikkaan oksennuselämyksen.
• Toipilasaika kuluu mukavasti, kun koukuttuu, vaikka johonkin epämääräiseen larppaussarjaan ja katsoo sitä  kausi per päivä esim. Game of Thrones.
• Jos etova olo nostaa sinut oksennusvalmiuteen, mutta oksennusta ei heti tulekaan, kokeile puhaltaa keuhkot mahdollisimman tyhjiksi.
• Sairastamista voi helpottaa, kun omaa huonoa oloaan voi päivitellä ja tuskiaan voi valittaa jollekin toiselle.

Molempien suosikki:

• Ota kissa (Piitu, ei Pelle) sairasvuoteeseen seuraksi.

Noroilemisiin!

-Heta-