Pari viikkoa sitten sain Tapiolta tekstiviestin, joka alkoi näin: "Huomenta. Nyt voi kertoa, että Iiro (Piitu) on ollut yön puussa." Selvisi, että kyseessä oli takapihan iso mänty ja siellä se oli itkenyt surkeana eikä uskaltanut tulla alas. Laura oli pohjoisessa viikon ja kissat olivat jääneet poikien vastuulle. Minä tietenkin viestitin asiasta Lauralle, joka ei tiennyt tapahtuneesta vielä mitään. Laura soitti Pekalle, joka vakuutti, että tilanne oli hallinnassa ja Piitu oli turvassa, niinkuin olikin siinä vaiheessa, eli toisin sanoin: Piitu kävi puussa ja tuli alas.
Jälkeenpäin tapahtumien kulusta alkoi selvitä kaikenlaista uutta ja koko juttu sai aivan erilaiset mittasuhteet. Ilmeisesti Pekka oli kotona tapahtumien keskiössä. He Mauran kanssa yrittivät houkutella Piitua alas tuloksetta. Sitten Pekka sai kuningasidean: heitetään sitä kivillä! (....) On varmaan sanomattakin selvää, ettei siitä ollut apua, ehkä päinvastoin. Lopulta Pekka soitti Tapiolle, että tietäisikö tämän isä, miten kissa saadaan puusta. Tämä kun on palomiehenä oletettavasti törmännyt tähän klassiseen kissa puussa -ongelmaan ennenkin. Vastaus ilmeisesti kuului: antakaa sen vain olla, kyllä se alas tulee. Ja tulihan se.
Alas tulostakin on kuultu hurjia juttuja. Kun Piitu oli kerännyt tarpeeksi rohkeutta pelottavan haastavaan alas tuloon, Maura seisoi puunjuurella ja kannusti sitä. Hyvä Piitu sä pystyt siihen! Puussa kököttämisestä uupunut ja pelosta kangistunut Piitu laskeutui epävarmoin liikkein, oksalta oksalle. Välillä se jäi oksalle killumaan niin, että näytti ihankuin se kohta putoaisi. Maura toi hädissään puun alle tyynyjä pehmentämään iskua.
Lopulta Piitu oman aikansa otettuaan pääsi takaisin maankamaralle ilman fyysisiä vammoja. Kuitenkin kovan koettelemuksen jälkeen kelpasi mikä tahansa syli ja läheisyyden kaipuu oli suuri.
En ole vieläkään vakuuttunut, että olen kuullut kaikki tapahtuman yksityiskohdat, mutta ainakin tämä kokemus lähensi Piitun ja poikien suhdetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti