Pettymysten kaappi

Maaliskuussa kirjoittelin täällä innoissani uudesta henkilökohtaisesta vaatekaapista, jonka Tapio taikoisi minulle kesäksi, jolloin minun ei enää tarvitsisi säilyttää vaatteitani laukuissa ja rinkoissa. Odotin kaappia innolla, koska kun vaatteet saisi järjestykseen ja pois laittioilta viemästä tilaa, koko huoneeseen tulisi aivan uutta potentiaalia. Tapio lupaili, että sitten kun oman verstaan saa pystyyn ja rullaamaan, niin hän alkaa tekemään kaappia eli joskus siinä kesäkuussa sen tulisi valmistua. No tokihan maltoin reilun kuukauden elellä ilman kaappia kaaoksen keskellä, se nyt oli pieni myönnytys.

Noo, kaappia ei alkanut kuitenkaan kuulua ja kyselinkin sen perään aika tiuhaan tahtiin. Tapsalla oli kuitenkin niin paljon työkiireitä, että ei riittänyt aikaa kaapille, mutta niin pian kuin mahdollista hän tekisi sen. Tottakai maksavat asiakkaat piti laittaa kaapin edelle, ihan ymmärrettävää, tässäkin asiassa olin ymmärtäväinen ja lopulta en enää painostanut niin paljoa, vaan päätin jättää asian rauhaan.

Kesä tuli ja meni eikä kaappi valmistunut.  Minä lähdin jo Turkuun. Uudeksi deadlineksi sovittiin syyslomani. Puolivalmis kaappi vei jo muutenkin tilaa verstaalla, joten oli kaikkien etu päästä siitä eroon. Kaapin laatikko-osa tulikin syyslomaksi kotiin, tosin hieman vielä keskeneräisenä, mutta toimivana silti. Kaappiosan Tapio väsäsi seuraavana päivänä ja sitä seuraavana sekin tuli kotiin, ilman ovia kylläkin. No, mutta olisipa ainakin kaappi, jonka hyllyille voi jo pinota tavaraa, vaikka akuuttitarve olikin poistunut vietyäni jo suurimman osan vaatteistani Turkuun.

Sunnuntaina sitten Tapio ja Pekka kantoivat kaappia sisään vain huomatakseen, että eihän se mahdu portaikosta yläkertaan. Näissä vanhoissa taloissa kun on aika ahtaat portaat. Eipä ollut Tapio ottanut huomioon moista tehdessään kaappia. Voi morjes minä sanon! Ensin odotan kaappia kesäksi, jolloin sitä tarvitsin, mutta saankin sen lokakuussa eikä sitä edes mahdu kantamaan paikalleen. Tuossa se nyt nököttää olohuoneessa.

Tapio, joka tunnetaan tästä eteenpäin myös nimellä Pettymysten Pasi, on sitä mieltä, että ainoa keino saada kaappi yläkertaan on ikkunan kautta. Itselläni ainakin hälytyskellot soivat kovaa, kun mietin kaapin raijaamista usean metrin korkeuteen ja ujuttamista ikkunasta, josta se juuri ja juuri mahtuu. En todellakaan tiedä mitä siitä tulee, mutta parempi varmaan laittaa puhelimen pikavalintaan hätänumero kaiken varalta.

Voi Pasi minkä teit!

******

Tilannepäivitys.

Kaappi tuli kuin tulikin sisälle yläkerran ikkunasta eikä tilanne ollut edes yhtään niin kuumottava kuin kuvitelmissani. Pekka ja Tapio saivat sen ihan näppärästi nousemaan ensin korkean laina-auton katolle ja siitä sitten ikkunalle, jossa olin ottamassa vastaan.

Ja tadaaa! Siinä se nyt seisoo.

Ovet ja laatikoiden etusarjat tulevat sitten perästä, joskus.