Sivut

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Tähänkö on nyt tultu

Kun ihmiset ovat asuneet yhdessä tarpeeksi kauan, aletaan olla jo aika vapautuneita monien asioiden suhteen ja tietty häveliäisyys unohtuu. Jossain vaiheessa huomaat piereskeleväsi muiden seurassa ilman, että se on jotenkin kauhean noloa. Sitä vain on niin henkisesti rentoutunut, ettei tule edes ajatelleeksi asiaa, mikä välillä saattaa ihan yllättää. Siitä se avoimuus lähtee. Seuraavaksi ei enää viitsitä lukita vessan ovea eikä enää sanota, että menen vessaan vaan mennään ihan avoimesti paskalle. Vessareissun jälkeen saatetaan vielä kommentoida tuotoksen koostumusta.

Näköala paikka

Tapio ei kylläkään ole missään vaiheessa tainnut ymmärtää mitä varten vessassa ylipäätään on lukko tai hän ei vain tiedosta sen olemassaoloa. Tapiolle tämä avoimuus ei nimittäin ole mikään uusi juttu ja varmaan aika moni vieraskin on joutunut Tapion terrorisoivan vessakäyttäytymisen uhriksi. Laurallakin on ollut varmaan totuttelua, koska yläkerran vessasta on suora näkymä hänen huoneeseensa. Varmaan ihan mukava tapa aloittaa päivä, kun nousee sängystä ja Tapio huikkaa hyvät huomenet pöntöltä.

Yläkerrassa on muutenkin meillä neljällä aika erikoinen meininki. Varsinkin hampaiden harjauksen yhteydessä on usein aika huvittavia tilanteita. Yhtenäkin iltana Tapio istui pöntöllä housut nilkoissa pesten samalla hampaitaan ovi sepposen selällään, tietenkin, ja minä harjasin hampaita käytävässä. Laura nousi ylös portaita ja minua alkoi jo valmiiksi hymyilyttää se näky, jonka hän ihan pian kohtaisi. Laura siinä sitten naureskellen kommentoikin, että jaahas... Sitten Ville ilmestyi paikalle hampaiden pesuhommiin. Yläkerran vessa on vielä niin pieni, että pöntöllä istuja vie kaiken tilan ja, jos pitää sylkäistä lavuaariin, vessaan tulee jo todella ahdasta. Naureskeltiin, että pian varmaan Tapio saa sieltä pöntöltä käsin jakaa kaikkien harjat tahnoineen. Siinä sitten harjailtiin hampaita ringissä muina miehinä, vaikka tottakai nämä tilanteet aina naurattavat.

Siitä seuraavana aamuna sama meno jatkui, tosin siihen ei enää liittynyt hampaiden harjaus. Tällä kertaa Tapio istui pöntöllä aivan ilkosillaan, kun Laura tuli yläkertaan. Laura tottakai repesi nauramaan. Tapio totesi, että tästä on näköjään tullut ihan tapa. Kaiken lisäksi Tapio vielä alkaa jutustelemaan ja kyselemään Lauralta jotain ihan arkipäiväistä ja Laura yrittää jotenkin koota itsensä ja ajatuksensa vastatakseen. Samaan aikaan makasin itse sängyssä kuuntelemassa tapahtumien kulkua hihitellen hysteerisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti