Kimppa-asuminen on kyllä jännä juttu. Se herättää aika paljon tunteita ja ajatuksia niin ulkopuolisissa kuin ihan itsessäkin. Tämäkin on saattanut tulla mainittua jo aiemmin, mutta monet ihmettelevät, miten kimppakämpässä kestää asua, kun on niin monta kämppistä? Usein kuulee kysyttävän, eikö siellä vaan ärsytä ihan sairaasti? No ärsyttää. Ei varmastikaan kaikkia ärsytä yhtään niin pahasti ja heille kimppa-asuminen ei tuota mitään ongelmia tai hyvin vähän.
Ymmärrän kuitenkin tuon ihmettelyn aivan vaivatta, koska monille ihmisille nyt vain on aika tärkeää se oma tila ja, että saa tehdä asiat niinkuin haluaa ja ennen kaikkea voi elää ilman, että muiden tekemiset vaikuttavat merkittävästi omaan elämään tai ovat ristiriidassa sen kanssa. Se on ihan ymmärrettävä huoli, koska kimppakämpässä joutuu usein joustamaan ja hengittelemään syvään laskien hitaasti kymmeneen. Ihmisille eri asiat ovat tärkeitä ja se myös näkyy, kun monta erilaista tyyppiä laitetaan asumaan saman katon alle.
Itsekin pidän esimerkiksi järjestyksestä ja siitä, että asiat sujuvat. Kimppakämpässä kuitenkaan asiat eivät aina suju, ainakaan oman mielen mukaan. Oikein huonona hetkenä, kun oikein mikään ei tunnu olevan niinkuin itse haluaisi, saattaakin kysyä itseltään, miksi oikein asun täällä? Eikö joku toinen ratkaisu voisi olla vain niin paljon helpompi ja parempi? Toki asumisen edullisuus tai kiva sijainti ja ympäristö ovat tärkeitä tekijöitä, mutta nekään eivät yksin riitä motivoimaan, jos asuminen muuten tuntuu raskaalta.
Mutta sitten taas oikein hyvinä hetkinä, kun istuskellaan ja vain jutellaan porukalla, tai pelataan korttia yhdessä, muistuu mieleen se, että kyllähän tämä antaakin aika paljon. Niinä aikoina, kun kaikki vain touhuavat omiaan, kaikki se kiva jää helposti pois ja ne ikävämmät puolet yhteisasumisessa korostuvat. Silloin onkin helppo mielikuvapakata kamppeensa ja poistua dramaattisesti näyttämöltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti