Joulun kuulumisia

Tähän mennessä on kuultu kuulumisia jo Lauralta Pieksusta ja pojilta Lapista, joten täytyy kai tässä itsekin kunnostautua ja kertoa näin takautuvasti miten joulun pyhät menivät täällä tukikohdassamme puutalossa. Aatoksi oli totta kai tarkoitus tehdä hyvät sapuskat, kinkkua ja niitä muita perinteisiä. Siksipä tiemme vei lauantaina keskelle ruokaostos hulabaloota, missä emme olleet ainoat, kuten arvata saattoi..  Tapiolla meinasi viimeistään käpy palaa, kun jonotin kalatiskille numerolla 19 ja edelläni oli vähintään 50 muuta. Mutta sinappisilakoita oli saatava! Itse otin kauppareissun henkisenä harjoituksena. Tulin siihen tulokseen, että jos lähden ostoksille ”tästä tulee niin kamalaa” – asenteella, niin sitten siitä tulee juuri sitä. Etukäteen tehty ostoslista helpotti kummasti. Lopulta selvisimme kaupasta kunnialla ilman sen suurempia kohtauksia ja mukaan tarttui myös kauan kaivattu lumilapio, jee!

Ensimmäistä kertaa kaikki jouluvalmistelut piti tehdä ihan itse. Eniten jännitti kinkun paistaminen, mutta lopputulos olikin varsin onnistunut. Siinä sitä aattoa sitten vietettiin, Tapio, kissat ja minä.

Tältä näytti minun jouluni. Harmi, ettei vertailuksi ole kuvaa Tapiosta hommissa työpaikallaan tai tekemässä lumitöitä.

Joulupäivänä Tapiota alkoi jo poltella. Levottomuus iski ja piti päästä tekemään jotain, joten tyyppi lähti vapaapäivänään töihin pakertamaan jonkin sohvapöydän kimppuun, hullu. Kun taas minä tässä olen jo toista viikkoa tekemättä mitään sen kummempaa eikä tunnu missään. Myöhemmin piti itsekin vähän purkaa kasaantunutta energiaa, joten ei muuta kuin The Ultimate 70’s ja kakkoslevyn eka biisi, henkilökohtainen suosikkini Earth, Wind & Fire – September soimaan ja joraaminen sai alkaa. Tuli mahtava fiilis, suosittelen. Välitön tunnelman nostatus taattu.

Tapanin päiväksi meidät oli kutsuttu syömään Kangasalle Tapion vanhemmille. Hyvät olivat ruuat sielläkin. Sain taas hyvää ajoharjoitusta toimiessani kuskina. Auto oli taas kerran täynnä kaikenmaailman lautoja, mutta matka meni hyvin emmekä löytäneet itseämme ojan pohjalta.

Tällaista meillä!

-Heta-