(Silmukoiden) luomisen tuskaa

Olen tässä ollut virallisesti lomalla nyt pari viikkoa ja mitä olenkaan tehnyt koko tämän ajan? Kököttänyt sisällä ja neulonut. Kaikki alkoi kauan sitten villasukista, joita aloin tehdä Tapiolle jouluksi. Kesken sukkaprojektin  monimutkainen kuvioneule alkoi kyllästyttää ja aloin haaveilla säärystimistä kylmän talven varalle.  Onnistuin saamaan toisen säärystimen valmiiksi, kunnes löysin Lauran ihanat lapaset ja tietenkin halusin itselleni samanlaiset. Aloin siis kopioimaan Lauran mummon tekemiä lapasia, joissa en päässytkään ranneketta pidemmälle, koska tajusin tarvitsevani kipeämmin pipon. Valitsin ohjeen ja aloin neuloa pipoa, joka myös jäi kesken, koska malli ei miellyttänytkään. Sen sijaan intouduin neulomaan toisia lapasia, jotka ihmeen kaupalla valmistuivat joutuisasti. Niiden jälkeen halusin kokeilla toista pipomallia, jonka kanssa painin aikani. Se sentään valmistui ja tuli se jopa käyttöönkin.

Keskeneräisen pipon päätyminen kissan makuualustaksi on myös pätevä tekosyy jättää työ ja siirtyä toiseen projektiin. 

Näin käy hyvin usein. Tyylini tuntuu olevan se, että aloitan uusia töitä ennen kuin edelliset ehtivät valmistua. En kykene ylläpitämään innostusta niin kauan, että jokin työ ehtisi valmistua ennen kuin toinen jo syrjäyttää sen. Samoin käy muuten blogikirjoitusteni kanssa. Saan ideoita ja aikanaan aloitan kirjoittaakin, mutta valmistuttuaan jutut eivät ole enää kovin ajankohtaisia. Alan jo epäillä jonkinlaista keskittymishäiriötä. Nyt olen erityisesti yrittänyt saada päätökseen aloittamiani juttuja käsitöiden saralla. Ehkäpä onnistun siirtämään saman tarmon näihin raapusteluihin.

Tässä kuitenkin otoksia jo valmistuineista neulomuksista. Kuvaan päätyneet bootsit ovat kirppislöytöjä osiostakin tutut.

-Heta-